Kansalais­aloite

Kansalaisaloitteen pääasiallinen sisältö

Hautaus­tapoja koskevan lainsäädännön muuttaminen sallimaan hautaus­menetelminä arkku­hautauksen ja tuhkauksen ohella myös kompostointi­hautaus ja vesi­tuhkaus.

PERUSTELUT

Suomen nykyinen hautaustoimilaki mahdollistaa hautaustapoina ainoastaan arkkuhautauksen sekä tuhkauksen. Hautaamista koskevaa lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että se sallii myös uudet hautausmenetelmät, kuten kompostointihautauksen ja vesituhkauksen. Lainsäädännön muutos tarkoittaa hautaustoimilain muuttamista kattamaan myös kompostointihautauksen ja vesituhkauksen. Lakimuutos luo tarpeen muuttaa myös muuta hautaamista koskevaa lainsäädäntöä ja säätelyä.

Hautaustoimilakia muutettaessa koskemaan myös uusia hautausmenetelmiä, tulee siinä määrätä esimerkiksi ruumiin kompostointiprosessista sekä ruumiin arvokasta käsittelyä koskevista seikoista prosessin aikana. Lisäksi laissa tulee huomioida ruumiin hajoamisesta syntyvän tuotoksen loppusijoittaminen, ynnä muut huomioon otettavat seikat, samoin kuten tällä hetkellä laissa määrätään ruumiin tuhkaamisesta. Hautaustoimilain 1 luvun 2 pykälässä määritellään, että vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.

Nykyisellä lainsäädännöllä vainajan katsomus ja toivomukset eivät pääse välttämättä toteutumaan hautausmenetelmän osalta, koska Suomessa ainoat sallitut hautausmenetelmät ovat tuhkaaminen ja arkkuhautaus. Tämän takia uudet hautausmenetelmät, kuten kompostointihautaus sekä vesituhkaus tulisi laillistaa.

Kompostointihautaus ja vesituhkaus ovat myös ympäristön kannalta ekologisempia vaihtoehtoja, kuin niin sanotut perinteiset hautaamismenetelmät, ja vaativat vähemmän maapinta-alaa kuin esimerkiksi arkkuhautaus, joten ympäristönäkökulma huomioon ottaen uusien hautausmenetelmien salliminen laissa on myös perusteltua.

Ihmisruumiin kompostointimenetelmässä vainaja kääritään biohajoavaan kankaaseen ja asetetaan kompostointikammioon yhdessä orgaanisen materiaalin, kuten lehtien ja hakkeen, kanssa. Tämä luo suotuisat olosuhteet hajottajamikrobeille, jotka aloittavat ruumiin hajoamisprosessin. Prosessi kestää yleensä 4–6 viikkoa, minkä jälkeen jäljelle jää noin kaksi kottikärryllistä ravinteikasta maata. Kammiossa saavutetaan kompostoinnille optimaaliset lämpötilat, jotka tuhoavat mahdolliset taudinaiheuttajat. Lopputuloksena syntynyt multa voidaan käyttää turvallisesti maaperän rikastamiseen ja elämän tukemiseen luonnollisella tavalla.

Vesituhkauksessa vainaja asetetaan biohajoavaan arkkuun, esimerkiksi villasta valmistettuun, ja nostetaan paineistettuun kammioon, joka on täytetty vedellä ja pienellä määrällä emäksistä ainetta. Veden lämpötila on noin 150 astetta, mutta paineistuksen ansiosta vesi ei kiehu. Ruumiin hajoamisprosessi kestää noin neljä tuntia, jonka aikana pehmenneet luut jauhetaan hienoksi aineeksi, joka muistuttaa tuhkaa. Mahdolliset metalliosat, kuten implantit, kierrätetään. Prosessista jää jäljelle myös steriili neste, joka on vapaa geneettisestä materiaalista.

Tämä neste johdetaan kunnalliseen viemäriverkostoon puhdistettavaksi ja palautuu osaksi luonnon vesikiertoa – kestävä ja luonnollinen vedenkierron muoto. Toisin kuin perinteisessä krematoriossa, jossa orgaaniset ravinteet vapautuvat hiilidioksidina ilmakehään, vesituhkauksessa luonto vastaanottaa ihmiskehon elementit takaisin, tukien ympäristön luonnollista kiertokulkua.

Uudet hautaustavat toteuttavat kauniisti ajatuksen: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman.”

Ruumiin kompostointi on laillista Ruotsissa sekä Yhdysvalloissa muun muassa Washingtonin, Coloradon, Oregonin, Vermontin, Kalifornian, New Yorkin, Nevadan, Arizonan, Minnesotan, Marylandin, Delawaren ja Mainen osavaltioissa.

Vesituhkaus on laillista useissa maissa, kuten Norjassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa ja Australiassa, sekä tietyissä Yhdysvaltojen osavaltioissa, kuten Kaliforniassa ja Floridassa. Tämä ekologinen vaihtoehto yleistyy vähitellen eri puolilla maailmaa.

Olemassa olevaa lainsäädäntöä ja käytännön menetelmiä on mahdollista hyödyntää soveltuvilta osin myös Suomessa lainvalmistelun ja käytännön prosessien tukena.